Tapasimme toisemme vertaistukiryhmän kautta vuoden 2023 tammikuussa ja siitä alkoi meidän ainutlaatuinen ystävyytemme.
Olimme molemmat kohdanneet elämänpoluillamme traumaattisen sekä äkillisen puolison menetyksen. Huomasimme nopeasti, miten suuri voima onkaan vertaistuella. Kohtalotoveruus toi mukanaan aitoa ymmärtämistä sekä kuulluksi ja nähdyksi tulemista. Henkisyys sekä usko elämää suurempaan voimaan on ollut myös yhdistävänä tekijänä ystävyydessä sekä Toivontien luomisessa. Olemme molemmat saaneet paljon lohtua näkymättömän maailman läsnäolosta, mihin me molemmat uskomme. Merkit verhon toiselta puolelta ovat saaneet luottamaan siihen, että tämä maallinen polkumme on vain pieni pintaraapaisu koko todellisuudesta.
Suru on voimistanut meissä molemmissa henkistä kasvua ja olemme tehneet paljon töitä itsemme kanssa. Haluamme jakaa teille näitä oppeja, mitä olemme omien kokemusten kautta oivaltaneet.
Uskomme vahvasti siihen, että Meidän ystävyytemme on ollut avaintekijänä surusta toipumisessa. Tarinamme viitoitti tien Toivontien syntymiselle. Me autamme sinua löytämään sekä rakentamaan oman Toivontiesi.
Sydämen kutsumus on ollut aina ihmisten auttaminen. Vielä pari vuotta sitten en olisi ajatellutkaan, että traaginen elämäntapahtuma viitoittaa elämänpolkuani tähän pisteeseen.
Olen vuonna 1996 syntynyt, Tampereella asusteleva nuori nainen. Menetin avopuolisoni itsemurhalle toukokuussa 2022. Taustalla minulla on myös isäni äkillinen kuolema, ollessani 12-vuotias. Elämääni on mahtunut paljon menetyksiä, mitkä ovat saaneet myös arvostamaan elämää aivan eri tavalla kuin aikaisemmin. Jokainen käsillä oleva hetki on ainutlaatuinen ja arvokas.
Ihmisenä olen läsnä oleva, aito ja elämänmyönteinen.
Lapsesta asti minuun on vahvasti rakentunut yrittäjähenkisyys. Elämäni aikana olen ollut monessa mukana ja nyt vihdoin siinä paikassa, mitä voin kutsua sydämen työksi.
Vapaa-ajalla minut löytää avantouinnin, lempeän liikunnan ja meditoinnin parista.
Olen vuonna 1986 syntynyt nuori leski ja perheenäiti Vantaalta.
Ammatiltani olen kätilö-sairaanhoitaja.
Perheessämme elettiin aivan tavallista lapsiperheen arkea ja ruuhkavuosia kesällä -22, kun yllättäen menetin mieheni ja lasteni isän itsemurhan kautta.
Alun shokki ja tuska oli sanoinkuvailematonta. Päätin jo ensimmäisenä päivänä, että jotenkin tämän kaiken kanssa on opittava elämään ja elämän on jatkuttava.
Olen hakenut aktiivisesti apua itselleni ja perheelleni alusta alkaen, niin ammattiavun kuin vertaistuen parista.
Pikkuhiljaa tie toipumiseen ja elämän jatkumiseen on löytynyt.
Samalla muiden läheisensä menettäneiden auttamisesta on tullut minulle sydämenasia.
Vaikka olo surun polulla tuntuisi välillä toivottomalta, toivoa on, aina.
Arkeni kuluu perheen parissa ja lenkkipoluilla kahden koiramme, Tessan ja Toivon kanssa.
